0 tuotetta

Kuka on Pia Snicker?

Muistan, kun Vaahteranmäen Eemelin innostamana kovertelin pieniä puuesineitä kirvesmies-ukkini puutyöverstaassa kotimme piharakennuksessa. Ukin mielenkiintoiset taltat ja muut työkalut eivät kuitenkaan oikein sopineet käteeni enkä onnistunut muotoilemaan puun palasista mitään järkevää.

Mummoni puolestaan järjesti kotimme alakerrassa ompeluseuroja, joihin osallistuimme alle 10-vuotiaana sisareni ja ystäväni kanssa. Seuroissa kirjottiin kuviollisia verhoja ja liinoja, neulottiin sukkia sekä virkattiin sängynpeittoja ja pöytäliinoja. En tiedä lähtikö innostukseni sieltä, mutta pian huomasin virkkaavani pieniä pöytäliinoja lahjaksi äidille ja pitsisydämiä rullaverhon reunaan.

Mummon Singeristä se alkoi

Jalkani eivät ihan yltäneet polkimille, kun ensimmäisiä kertoja kokeilin mummon poljettavaa Singeriä. Polkukone vaati rytmikästä polkemista, joka ei onnistunutkaan ilman tukevaa otetta ja jalkavoimia. Yritin kyllä polkea seisaaltani, mutta silloin en pystynyt ohjaamaan kangasta paininjalan alla, koska roikuin pöydän reunasta ja keskityin polkemiseen.

Koulussa valitsin aina valinnaisaineeksi käsityön ja kävin kansalaisopistossa erilaisia ompelu- ja duffelitakkikursseja. Kun peruskoulun jälkeen kotikaupunkini ammattikoulussa ei alkanutkaan nahka- ja turkislinjaa, päätin mennä lukioon.

Lukion jälkeen löysin kuitenkin itseni Inarinjärven rannalta Saamelaisalueen Kansanopistosta opettelemassa norjaa, saamenkieltä, neulontaa, kudontaa, nahka- ja luutöitä sekä shamaanitaitoja.

Kansainvälisessä opissa

Tuon ikimuistoisen vuoden jälkeen laskeuduin kuudeksi vuodeksi Kemijärvelle, Rovaniemen Taide- ja käsityö-oppilaitoksen alaiseen turkiskouluun. Kolmevuotisen turkisartesaani- koulutuksen jälkeen jatkoin vielä seuraavat kolme vuotta turkkuri-artenomiksi. Huipputaitavat opettajat Suomesta, Kreikasta, Saksasta ja Italiasta innostivat oppimaan kaiken mahdollisen nahkojen työstämisestä. Harjoitteluvuoden vietinkin osaksi Pohjois-Kreikkalaisessa Kastorian kaupungissa tutustuen taitavien osaajien työtekniikoihin.

Olen sielultani käsityöläinen; kun näen jonkin taitavan käsintehdyn tuotteen, näen sieluni silmillä, mitä kaikkea taiteilijan on pitänyt huomioida materiaalin valitsemisessa, mitä alkuvalmisteluja tuo tuote on tekijältään vaatinut, kuinka paljon kärsivällisyyttä, kuinka monia työvaiheita ja kuinka paljon työtunteja viimeistelyineen tuote on tekijältään vaatinut ennen lopullista muotoansa.

Matka jatkuu…

Vuonna 2014 tuli täyteen 20 vuotta yrittäjätaipalettani. Mittatilaustyöt ja muodistukset ovat työllistäneet talvikaudet, mutta mieli on alkanut vaeltaa kokoajan enemmän erilaisten symbolien ja niiden merkityksien parissa. Suomalaisen lampaannahan huippu-ominaisuuksia kohtaan lisääntyvä kiinnostukseni sekä ystäväni joogaharrastus yhdistyivät muutamia vuosia sitten ajatukseksi suunnitella ja valmistaa joogamatto, joka antaisi lämpöä, mukavuutta ja syvyyttä myös itse joogaharjoitukseen. Sillä tiellä tahdon nyt kehittyä ja jatkaa taipalettani.